Solis aika viimmeeselle päivitykselle

No nyt on Irlannin harjoittelujakso ohi. Ihan valtava ikävä kyllä jäi ja jää! Ehkä Dublinia itsestään ei aivan niin paljon, mutta kaikkia ihania ihmisiä ja työkavereita joihin siellä tutustuin, sekä aivan ihanaa ja huolehtivaista isäntäperhettä. Itku pääsi kyllä useamman kerran lentokentällä ja -koneessa, siinä on paikka minne kyllä palaan joku päivä 😊

Kaiken kaikkiaan fiilis harjoittelusta on positiivinen. Vaikka en oppinut niin paljoa kuin olisin halunnut (mikä pääosin johtuu omasta itsevarmuuden puutteesta ja otteesta olla oikeasti oma-aloitteinen ja rohkea, jotka vahvistuivat vasta viimeisillä viikoilla), en kadu, että lähdin kyseiselle jaksolle. Jos ei mitään muuta niin ainakin tämä harjoittelu sai minut ymmärtämään että respatöihin ulkomaille en ole vielä valmis, ja nyt suunnitelmana onkin että yritän etsiä vastaanottovirkailijan töitä Suomesta ensi hätään. Kartuttaa täällä kokemusta kyseisistä töistä (toivon mukaan kansainvälisessa ympäristössä) ja katsoa ensi vuonna uudestaan, että mikä tilanne ja fiilis. Vaikka tällä hetkellä tuntuu masentavalta palata Suomeen ja kaipuu ulkomaille asumaan on ihan valtava, on samalla olo, että se on jotain mitä tässä välissä mun pitää tehdä. Ravintolatöissä uskoisin, että pärjäisinkin ulkomailla, mutta kielimuuri respatöihin on vielä liian iso (ainakin niin isossa hotellissa kuin missä harjoitteluni tein).

Tavoitteenahan minulla oli reissuun lähtiessä erityisesti saada lisää itseluottamusta ja kehittyä vastaanottovirkailijana, sekä nähdä millaista olisi mahdollisesti työskennellä ulkomailla. Noh, itseluottamus lähinnä rapisi Suomen hotelliharjoitteluun verrattuna 😂 tarkoitan, että tunsin olevani melko hyvä respassa kun tein harjoitteluani Suomessa, mutta Irlannissa tunsin pääasiassa olevani kömpelö, huonomuistinen ja ylipäänsä surkea. Mutta tästä on suunta vain ylöspäin 😅 sen verran kyllä kehityin että nyt minulla on hieman kokemusta myös toisesta hotellijärjestelmästä, ja toki mututuntuma englannin käytöstä työkielenä. Näin jakson jälkeen olen ymmärtänyt myös miten tärkeää oikeasti on kysellä, kysellä ja kysellä kokeneilta kollegoilta. Ei sitä muuten opi tai tiedä vaikkapa mitä ravintoloita tai nähtävyyksiä suositella asiakkaille. Tiedän että minun olisi pitänyt kysellä enemmän, mutta sen lisäksi että en halunnut "vaivata" muita paitsi ohjaajaani se tuntui vähän turhauttavalta, kun tiesin että tulen kuitenkin pian lähtemään. Väärähän tuo ajattelutapa on, sillä olen asiakaspalvelija siinä missä kuka tahansa muukin, mutta jotenkin se että muut ovat ammattilaisia, ja minä vain 2 kuukauden harjoittelija, pisti tosiaan ns. turhauttamaan.

Tulevia työpaikkoja ajatellen uskon, että osaan nyt ainakin hieman paremmin käsitellä hankalampiakin asiakkaita ja asiakasvalituksia. Minulle itselle ei tullut kuin pari kärttyistä/selkeästi tyytymätöntä asiakasta, sekä yksi joka tuntui vähän halveksivan minua, mutta kokemusta kartuttavia nekin, sillä Suomen harjoittelussa en asiakkaakseni "saanut" yhtäkään. Muuta opittua tulevaisuutta ajatellen on tosiaan se että ymmärrän ensi kerralla tutkiskella paikkakuntaa enemmän, kysyä rohkeasti muilta ja olla oikealla tavalla oma-aloitteinen. Lisäksi ohjaajani neuvoi minua olemaan rento, ja näyttää asiakkaille olevani rento, vaikka oikeasti sisälläni suunnilleen panikoisin.

Mitä tulee muiden erilaisista taustoista tulevien ihmisten kanssa työskentelyyn, en huomannut sen kummempaa eroa heidän kanssaan työskentelyssä. Tosin mitään radikaaleja eroja ei ollutkaan, vaikka useasta eri maasta ihmisiä olikin. Hyvin tuli toimeen kaikkien kanssa, kotimaasta riippumatta 😊 Suurin ongelma taisi olla eri aksenttien ymmärtäminen, erityisesti yhden intialaisen aksentti/puhetyyli oli itselle jotenkin vaikea ymmärtää, vaikka toisen intialaisen puheesta sain hyvinkin selvää.

Tosiaan kaikesta jäi hyvä fiilis, vaikka välillä vähän sukset menikin ristiin työpaikan kanssa. Allianssin Nuorisovaihto ja IEP hoitivat hommansa tosi hyvin, yhteydenotto oli helppoa, molemmat järjestöt vastasivat nopeasti viesteihini ja kaikki, joiden kanssa puhuin, olivat tosi ystävällisiä! Tekemisen arvoinen reissu kaiken kaikkiaan 😍