Solis aika viimmeeselle päivitykselle
No nyt on Irlannin harjoittelujakso ohi. Ihan valtava ikävä kyllä jäi ja jää! Ehkä Dublinia itsestään ei aivan niin paljon, mutta kaikkia ihania ihmisiä ja työkavereita joihin siellä tutustuin, sekä aivan ihanaa ja huolehtivaista isäntäperhettä. Itku pääsi kyllä useamman kerran lentokentällä ja -koneessa, siinä on paikka minne kyllä palaan joku päivä 😊 Kaiken kaikkiaan fiilis harjoittelusta on positiivinen. Vaikka en oppinut niin paljoa kuin olisin halunnut (mikä pääosin johtuu omasta itsevarmuuden puutteesta ja otteesta olla oikeasti oma-aloitteinen ja rohkea, jotka vahvistuivat vasta viimeisillä viikoilla), en kadu, että lähdin kyseiselle jaksolle. Jos ei mitään muuta niin ainakin tämä harjoittelu sai minut ymmärtämään että respatöihin ulkomaille en ole vielä valmis, ja nyt suunnitelmana onkin että yritän etsiä vastaanottovirkailijan töitä Suomesta ensi hätään. Kartuttaa täällä kokemusta kyseisistä töistä (toivon mukaan kansainvälisessa ympäristössä) ja katsoa ensi vuonna uudestaan,...
